Miten kapellimestaruutta mitataan? Tätä pohdin pienen hetken, kun sain marraskuun alkupuolella yhdeksi päivän tehtäväksi laittaa Facebookiin postauksen entisen oppilaamme, Ross Collinsin osallistumisesta kansainväliseen Jorma Panula Kapellimestarikilpailuun.
Jorma Panula Kapellimestarikilpailu on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tänä vuonna tämä Euroopan arvostetuimpiin kapellimestarikilpailuihin kuuluva tapahtuma järjestettiin seitsemännen kerran 13.-16.11. Vaasassa. Kilpailuun ilmoittautui 145 kapellimestaria, joista esikarsinnassa valittiin 20 kilpailijaa 11 Euroopan maasta sekä neljä kilpailijaa varasijoille. Tähän joukkoon mahtui kaksi Suomen edustajaa, Ross Collins sekä Kaapo Ijas.
17-vuotias Ross oli kilpailun finalistijoukon nuorin, mutta aloittelija hän ei suinkaan ole. Kapellimestarioppilaana Ross aloitti syksyllä 2015, ja kokemusta on jo usean eri orkesterin johtamisesta; listalla on mm. Helsinki sinfonietta, Kuopion kaupunginorkesteri, Vaasan kaupunginorkesteri, unkarilainen MAV-sinfoniaorkesteri sekä South Denmark Philharmonic, jonka kanssa Rossilla on omat konsertit Tanskassa ja Saksassa ensi syksynä. Lisäksi Rossilla on kokemusta omista orkestereista; 2016 hän perusti Käpylä Sinfonietan ja 2017 sinfoniaorkesteri ROSSOn. Johtamisen lisäksi Ross on monipuolinen muusikko. Ross on opiskellut musiikkiopistossamme yhdeksän vuoden ajan eri soittimia: selloa, pianoa ja käyrätorvea.
Finaalissa Ross johti Richard Straussin teoksen Till Eulenspiegel´s Merry Pranks. Mielenkiinnosta päätin katsoa Yle Areenan tallenteesta Rossin suorituksen välierässä sekä finaalissa, jos vaikka pääsisin alkuperäisen kysymykseni vastauksen jäljille. Vaikka en tiennyt mitä oikeastaan pitäisi katsoa, löysin itseni uppoutuneena kapellimestarin käsien liikkeisiin, vahvaan ilmeikkääseen elehdintään, joka huokui iloa ja leikkisyyttä, sekä näitä seuraaviin nyanssien muutoksiin orkesterin soitossa. Kiinnostavaa oli myös, millaisia muutoksia kapellimestari välieräsuorituksessaan pyysi orkesterilta soittamiseen. Sellot hiljempaa, huilut kovempaa, tästä reippaammin. Jos en muuta näkemästäni ja kuulemastani ymmärtänyt, niin tämän ymmärsin: tämä kapellimestari suhtautuu työhönsä suurella intohimolla ja elää teosta joka solulla.
Musiikkiin ja ylipäätään taiteeseen liittyvä kilpaileminen on aina herättänyt minussa kahtiajakoisia ajatuksia. Koska musiikki (ja taide) on subjektiivinen kokemus, mistä paremmuus syntyy? Entä jos on kyse vain eri tavasta tehdä ja ilmaista? Onneksi en istunut kilpailun tuomaristossa. Keskityin rauhassa kotona läppärin ääressä niihin nyansseihin sekä orkesterin ja kapellimestarin lahjakkuudesta nauttimiseen.
Mikähän on Rossin näkemys, mistä tässä kilpailussa on kyse? Kysyin asiaa, ja sain vastauksen:
“Ajattelen, että kapellimestari- sekä muut taidekilpailut toimivat hyvinä ponnahduslautoina uralle. Tarkoituksena usein on saada riittävästi näkyvyyttä, ettei tarvitse kilpailla enää. Eihän musiikki itsessään ole kilpailua, vaan se on tarkoitettu kuulijan nautinnoksi. Kilpailussa arvioidaan kandidaatin musikaalisuutta ja miten hän sen näyttää eli teknisiä taitoja. Kuinka hyvin hän saa orkesterin soittamaan? Nämä ovat hyvin subjektiivisia asioita ja sen takia kilpailun tuloksia ei kannata ottaa liian vakavasti. Tärkeää on myös muistaa, että juryssa on monta eri mielipidettä. Hauskaa kilpailuissa on tavata muita tutuksi tulleita kapellimestareita. Piirithän ovat kansainvälisestikin suhteellisen pienet.
Joulukuun 8. päivänä tulee kuluneeksi 3 vuotta siitä, kun johdin ensimmäisen kerran konsertissa Koskelan kirkossa. Kiitos Anja Majalle ja selloryhmälle siitä ikimuistoisesta tilaisuudesta!”
Alkujaan simppeli työtehtävä vei minut siis lopulta monen kysymyksen äärelle. Kaikkiin en ole vielä löytänyt vastausta. Lopullinen johtopäätökseni on, että kapellimestaritaitojen arvioiminen ja paremmuusjärjestykseen laittaminen ei ole helppoa edes tuomariston ammattilaisille. Kilpailun finaalissa nimittäin voittosija jaettiin Johannes Zahnin (Saksa) ja Angus Websterin (Iso-Britannia) kesken. Eikä suomalaisosallistujistakaan toinen ollut toista parempi: Ross ja Kaapo Ijas jakoivat kolmannen sijan. Mahtava saavutus!
Käpylän musiikkiopisto onnittelee lämpimästi Rossia kilpailumenestyksestä ja toivottaa mitä parhainta jatkoa kapellimestariuralle!
Teksti: Anna Jaara, opintosihteeri