Kirjoittaja kertoo yhdestä niistä monista sävellyksistä, joka on tehnyt suuren vaikutuksen.
Kirjoitus aloittaa ketjun, jossa Käpylän musiikkiopiston henkilökunnan jäsenet kertovat yleisön vähemmän tuntemista sävelteoksista, joka on tehnyt heihin vaikutuksen.
Joulukuun säveltäjä Beethoven
Musiikilla on paljon voimaa. Erikoisimpia asioita musiikin ominaisuuksista on se, että se kykenee kuljettamaan tunteita ihmiseltä toiselle satojenkin vuosien ylitse. Tätä ilmiötä ei voi lakata ihmettelemästä. Kenties se oli myös niitä asioita, mistä syystä tunsin täysin välttämättömäksi hakeutua musiikin alan palvelukseen. Instrumenttiopintojen jälkeen halusin ymmärtää ilmiötä vieläkin paremmin ja syvemmin, ja valmistuin maisteriksi musiikin teorian osastolta. Vaikka musiikin teknisen rakenteen ymmärtää ja kykenee nimeämään, jää sen taianomainen vaikutus silti selittämättä.
Taidemusiikin osalta vaikutuksen voi tehdä kovin monenlaisilla erilaisilla elementeillä. Kokoonpano voi olla suuri ja näyttävä, ja kapellimestari voi saada yhteissoinnin ja ajoitukset jopa täydellisen viimeistellysti yhteen. Yhtä syvän vaikutuksen voi yhtä hyvin tehdä yksi ainoa soittaja tai soololaulaja, joka toteuttaa tulkintansa pienestä laulusta tai melodiasta yksinkertaisen pelkistetysti. Sävellys voi olla erittäin koristeltu, harmonisesti hyvin moniulotteinen, sisältää erikoisia äänenvärejä tai muilla tavoin kiinnittää huomion – ihastuttaa tai herättää syviäkin tunteita.
Yksinkertaisia, mutta tunnelataukseltaan hyvin tehokkaita sävellyksiä pystyn helposti nimeämään useita, mutta haluan tässä ketjussa avata yhden niistä, jotka tekivät minuun vaikutuksen jo teini-ikäisenä. Pohdin valintaani vuodenajan ja kuukauden mukaan, ja siten päädyin helposti Beethoveniin. Beethoven sävelsi yhdeksän sinfoniaa sinfoniaorkesterille, joka kasvoi romantiikan aikakaudella merkittäväksi ja aikaisempaa suuremmaksi kokoonpanoksi. Niistä kaksi on tietyiltä teemoiltaan lähes kaikille musiikkia vähän harrastaneille tuttuja, sinfoniat 5 ja 9. (Viides sinfonia on saanut lisänimen Kohtalonsinfonia. Se alkaa jylhillä “koputusäänillä”, ta-ta-ta-taa.) Beethovenilta voisin nimetä helposti lopulta monia hienoja sävellyksiä ja taitteita. Ehkäpä tämä valintani on kuitenkin sellainen, joka ei ole sinulle entuudestaan tuttu.
Seitsemäs sinfonia valmistui tasan 200 vuotta sitten, vuonna 1812. Kantaesityksensä se sai joulukuun kahdeksantena päivänä. Sen toinen osa on lopulta aika vähistä aineksista rakennettu, mutta täynnä latausta. Pääteema päättyy melodisen molliasteikon tavoin pääsäveleen. Jännite syntyy duuri- ja mollisoinnun vaihdoksesta, mikä yllättää aluksi, ja toimii epätavallisen hienona tehokeinona. Osassa ei tapahdu mitään kauhean mullistavaa, mutta yksinkertaisilla elementeillä on luotu todella hieno väliosa sinfonialle. Mielenkiintoista on vertailla esimerkiksi eri levytysten tulkintoja osan temposta; säveltäjän merkitsemä ohje allegretto tulkitaan yleensä “reippaaksi”, mutta kapellimestarin tarkoitus ei ole ottaa pulssia kuitenkaan mistään suorasta metronomilukemasta. Oma kosketukseni tähän sinfoniaan syntyi juurikin musiikkiopistovuosina Espoossa sinfoniaorkesterin puhallinpultissa Markus Lehtisen johdolla. Sinfonia taidemuotona tuli tutuksi itse soittamalla, olemalla osana soivaa kokonaisuutta. Hetkellisesti esityksissä tuntui joskus, ettei olisi uskaltanut hengittääkään, ettei tunnelma särkyisi. Musiikkiopiston yhteissoittokokemukset avasivat sellaisia ovia, joiden ei halua koskaan sulkeutuvan.
Kuuntelusuositukseni: Ludvig van Beethoven: Sinfonia nro 7, op. 92. 2.osa: Allegretto.
(Kuten Sibelius, myös Beethoven on syntynyt joulukuussa, 16.12.1770.)
Susanna Ertolahti-Mertanen
Rehtori