“Kävelen portaita ylös. Ympäriltäni talosta kuuluu eri soitinten ääniä. Kävelen lisää portaita. Avaan oven. Aurinko paistaa puoliympyränmuotoisesta ikkunasta edestäni. Vasemmalla näen tutun ja turvallisen Irmelin flyygelin ääressä. Oikealla salissa on kaaressa pöytiä, joiden ääressä istuu hymyileviä aikuisia. Osa heistä ei puhu suomea. Se jännittää. Kävelen ujosti puolitutun viuluopettajan luokse. Hän virittää viuluni, asettelee minut pehmein liikkein sopivaan paikkaan Irmeli-säestäjän viereen, katsoo silmiin ja pyytää kauniisti minua soittamaan Vivaldin a-molli konserton hitaan osan. Katson Irmeliä, hän nyökkää minulle kannustavasti ja aloitamme. Tiedän, että tämä sujuu.”
Muistan tilanteen elävästi vuosien jälkeen. Luulen olleeni tilanteessa noin 12-13 -vuotias. Tosin on yhtä hyvin mahdollista, että muistoni sekoittuu muihin vastaaviin muistoihin, sillä Käpylän musiikkiopiston Ranskalaiseen saliin liittyy monta vastaavaa lämminhenkistä mielikuvaa. Olen ollut siellä 1990-luvun alussa demo-oppilaana suzukiopettajien tutkinnoissa, suorittanut oman 3/3-kurssitutkintoni ja myöhemmin 2000-luvulla omaksunut siellä oppia Hannele Lehdolta omissa opettajakoulutuksissani.
Taivaskalliontien musiikkiopistotalo on meille monelle todella muistoja herättävä ja rakas. Se huokuu yhteisöllisyyttä ja kodinomaisuutta. Ja muun muassa yhteisöllisyydestä, laadukkuudesta ja kodinomaisuudestahan Käpylän musiikkiopisto on tunnettu.
Moni on kuitenkin varmasti huomannut, että Taivaskalliontien kiinteistö on peruskorjauksen tarpeessa. Asiaa on tutkittu ja ratkottu musiikkiopiston työntekijöiden ja hallituksen voimin jo useita vuosia. On pohdittu peruskorjaamista, ylläpitokorjaamista, lisäsiiven rakentamista ja niin edelleen. Mikään näistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan mahdollistaisi koko musiikkiopiston kaiken opetuksen mahtumista saman katon alle. Niinpä olemme myös etsineet opetustiloja laajemmin Käpylästä ja lähialueilta.
Viime talven putkivaurio, sitä seurannut pitkä remontti ja huoli seuraavista vaurioista laittoivat suunnitelmiin ja toteutukseen vauhtia. Viime kesänä vuokrasimme Karjalatalolta (jossa osa opetuksestamme on toiminut vuodesta 2010 lähtien) useita uusia tiloja, joita olemme alkusyksyn aikana remontoineet opetuskäyttöön sopiviksi.
Karjalatalolle on Taivaskalliontieltä jo aiemmin muuttanut muun muassa kaikki ryhmäopetus, viimeisimpänä peruslinjan muha-luokka. Ja tulevan syysloman aikana useita opettajia ja luokkia muuttaa jälleen. Käynnissä oleva lukuvuosi on viimeinen, jonka vietämme Taivaskalliontiellä. Ensi syksystä lähtien musiikkiopiston opetus on siirtynyt kokonaisuudessaan Karjalatalolle.
Taivaskalliontietä tulee tietenkin ikävä, mutta olemme myös erittäin iloisia päästessämme pikkuhiljaa koko KMO:n henkilöstö ja oppilaat saman katon alle. Kamulinjalaiset ovat odottaneet peruslinjalaisia kollegojaan sinne jo yli 10 vuoden ajan. Lainaan erästä viisasta, taitavaa opettajaamme syksyn ensimmäisestä opettajakokouksesta: “Ei se Käpylän kuuluisa yhteisöllisyys, laadukkuus ja kodinomaisuus voi vain seinistä olla kiinni. Kyllä me ihmiset sen teemme!”
Tuuli Talvitie
Rehtori
Käpylän musiikkiopisto