”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”
(Sitaatti runokokoelmasta Huojuvat keulat, Aaro Hellaakoski, 1946).
Mutta mutta… Kun kyseessä on improvisointi, umpihanki upottaa. ”Keksi jotain omasta päästä!” on improvisointiohjeeksi aivan liian epämääräinen, vaihtoehtojen runsaus mykistää (nykykielellä mutettaa) soittajan. Jokin latu tai suunta on siis tarpeen, jotta liikkeelle päästään.
Sibelius-Akatemian lehtori Toni Mäkinen piti Käpylän opettajille 24.3.21 etäluennon improvisoinnin alkeista ja vapaan säestyksen periaatteistaan. Osallistujien kiittelemä sessio sisälsi paitsi esimerkkejä, omaa kokeilua ja hyvät materiaalit eri soittimille muokattuina.
”Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa” tai ”nuorena on vitsa väännettävä”. Sopivia sananlaskuja löytyy näköjään joka tarpeeseen.
Jos improvisointia ja omaa keksimistä tekee pienestä pitäen, kynnys siihen pysyy alhaalla. Alku ei ole kummoinen. Kokeillaan äänimaisemien tekemistä, keksitään rytmejä, kysymys-vastaus -juttuja, soitetaan mustilla koskettimilla (”kaikki sopii”, kun taustalla esim. Gb-duuria) ym. Monesta ”kokeiluvahingosta” on syntynyt kivoja kuulokuvia tai jopa kappaleita!
Monet opettajista ovat improvisointia ja vapaata säestystä jo sisällyttäneetkin omaan opetukseensa, mutta lisäoppi ja virikkeet maistuvat aina. Toni Mäkinen painotti erityisesti rytmiikkaa ja sanarytmejä improvisointiharjoittelun alkeissa. Soittotunneilla onkin ehkä nyt Mäkisen luennon jälkeen mainittu yllättävän usein ”Pekka Pouta”, ”perunamuussi” tai ”salaatti”. Sanarytmit nääs kun tukevat mainiosti rytmikuvion muistamista ja soveltamista, kun improvisoidaan.
Tasosuoritusten loppu
Säveltäminen ja improvisointi mainitaan ensimmäistä kertaa ihan omilla nimillään, vahvasti, vuoden 2017 opetussuunnitelman ohjeissa (OPH). Se onkin uuden opsin selvin muutos. Myös opiskelun termit ovat vähitellen muuttuneet. Eri opistoilla on eri termejä, mutta ainakin Käpylässä romukoppaan päätyy termi tasosuoritus – sitä edeltäneistä termeistä puhumattakaan. Ensi syksystä lähtien vanhoja tasosuorituksia ei enää voi tehdä.
Miten itse oppiminen muuttuu? Ei mitenkään. Oppiminen tapahtuu aina oppilaan päässä. Se, miten oivaltamista ja oman tekemisen havainnointia autetaan ja miten sitä mitataan, voi muuttua. Arvioinnin kohteena on esim. myös oppimisen oppiminen, ei vain esittäminen. Monipuolista, realistista ja kannustavaa palautetta pyritään antamaan entistä enemmän, ei vain kerran kolmessa vuodessa tasosuorituksen yhteydessä.
Soittimen hallinnan ja musiikin hahmottamisen oppimista tukevat soittimen mahdollisimman monipuolinen käyttö, säveltäminen, improvisointi ja vapaa säestys.
Nyt leikkimään mustilla koskettimilla! Laitetaan alle soimaan sointukierto Tonin materiaaleista. Ja sitten rytmejä alkamaan eri iskuilta.
”Kilpikonnani, kilpikonnani, kilpikonnani…”
Kirjoittaja: apulaisrehtori Pirjo Pesola