Pohdin paljon tämän blogikirjoituksen aihetta, ja sitä, tulisiko minun kirjoittaa jostain muusta kuin koronasta. Totesin, että elämme kuitenkin niin historiallista ja poikkeuksellista aikakautta, ja on tärkeää, että kerta toisensa jälkeen nostamme esiin sitä ennennäkemätöntä rohkeutta ja joustavuutta, jolla koko suomalainen musiikkioppilaitosjärjestelmä otti käsittämättömän digiloikan.
Vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana kehittynyt, meille jo arkinen soitonopetusrutiini heitettiin hetkeksi vuoristorataan. Monenlaisia kaarteita, äkkisyöksyjä ja ylämäkiä on jo koettu, eikä kiljumiselta (niin riemusta, ilosta kuin kauhustakin) tai liitoksistaan ratkeamisen ääniltäkään ole vältytty. Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka pitkään vuoristoradassa jatketaan. Kiinnostavaa on myös nähdä, minkälaisina saavumme pääteasemalle, josta jatkamme niitä rakkaita, arkisia rutiinejamme – muuttuneina.
Opistomme kahden oppilaan äiti Hanna Isolammi pyysi minulta haastattelua musiikkiopistojen etäopetuksesta kertovaan artikkeliin, joka ilmestyi viime viikolla Finnish Music Quarterly -verkkolehdessä. Hanna kysyi minulta yllättävän kysymyksen: mitä näkymättömiä haasteita tilanteessa on rehtorin näkökulmasta? Vastatessani (etänä, tottakai) ja alkaessani listaamaan “näkymättömiä haasteita”, huomasin, että listasta tuli melko pitkä ja monta asiaa jäikin listaamatta.
Suurin huoleni liittyy vuorovaikutuksen vajavaisuudesta ja kontaktien puutteesta johtuvaan tietynlaiseen yksinäisyyden työtilaan, johon olemme kukin joutuneet. Me opettajat olemme ehkä keskimääräistä useammin ihmisiä, jotka innostumme toisista ihmisistä (sekä kollegoista että oppilaista), kohtaamisista, kontakteista ja vuorovaikutuksesta. Imemme energiaa innostumisesta ja sen tartuttamisesta sekä oppilaaseen että kollegaan. Nyt se innostuminen pitäisikin repiä itsestä ja etäyhteydellä.
Näkymätön haaste -listani pituudesta huolimatta ensisijainen ja päällimmäinen olo itsellä kuitenkin on kiitollisuus. On liikuttavan upeaa, että saimme Käpylän musiikkiopiston toiminnan pyörimään poikkeustilanteessa ja etäopetuksena “yhdessä yössä”. Rautaiset pedagogimme heittäytyivät tilanteeseen rohkeasti, joustavasti ja ammattitaitoisesti! Samoin näen tilanteessa jälleen yhden osoituksen opettajiemme pitkän ja korkean koulutuksen tuomasta osaamisesta, joka näyttäytyy täysin ennalta arvaamatta tällaisessa maailmanlaajuisessa poikkeustilanteessa. Samoin näen osoituksen opettajiemme sitoutumisesta ja suuresta rakkaudesta opettamista ja oppilaita kohtaan.
Samalla kun korostan poikkeustilan esiin nostamisen tärkeyttä, toivon, että syyslukukauden käynnistyessä voin kirjoittaa blogikirjoituksen jostain muusta aiheesta kuin koronasta ja että musiikkiopiston toimintaa ei tarvitse kuvata enää sanalla poikkeustila.
Kirjoittaja:
Tuuli Talvitie
Käpylän musiikkiopiston rehtori