Musiikki ei ole luonteeltaan etää. Se on läsnä, kun sen kuulee. Jos kuulee. Miten soitonopetus kuuluu kotiin?
Etäopetus on haastanut soiton ja laulun opettajat digitaitojen osalta. Paljon uutta on jo opittu ja opitaan lisää. Useita sovelluksia videoyhteyksiin oppilaan kanssa on tarjolla: Skype, Meet, Zoom, Teams, WhatsApp, iCloud.. Mikä niistä olisi musiikin kannalta toimivin etäyhteys opettamiseen? Montako eri sovellusta on järkevää ottaa käyttöön? Entä mitä laitteita kodeissa mahtaa olla? Kuinkahan paljon muuta kodeissa pyörii laajakaistaa syömässä etätunnin aikaan?
Edellä mainitut videopuhelusovellukset on optimoitu puheääneen ja kokoustamiseen. Soitinten ja laulun keskustelutaajuudet ovat tietysti ihan eri oktaaveissa. Pahimmillaan sovellus sekä niistää taajuuksia että tasapäistää äänen voimakkuutta. Miten siis opettaa sointia, jos äänen laadun eroja ei kuule toisessa päässä? Vaihdoitko pedaalia tuossa? Oliko sinulla ylipäätään siinä pedaalia?
Oppilaan soitosta voi tietysti yrittää katsomalla päätellä jotain, mutta vaikeaa on esimerkiksi asentojen korjaus, jos käpälöimään ei pääse. Lähiopetuksessa voi säästää aikaa näyttämällä kädestä pitäen, etäyhteydellä joutuu selittämään, mahdollisimman tiiviisti ja selkeästi tietysti. Aina se ei onnistu. ”Siirrä vasen käsi oktaavin alemmaksi!” -Kumpi on vasen? -Mikä on oktaavi?Käsitteiden avaamiseen kuluu aikaa, kun saman voisi näyttää alle sekunnissa.
Soitonopetuksen perinteisimmät menetelmät eivät siis varsinaisesti puhkea kukkaan etäopetuksessa. On keksittävä jotain uutta. No, opettajakollegathan ovat olleet TODELLA luovia! Erilaisia tapoja kotiharjoittelun ylläpitämiseen ja kontakteihin opettajan kanssa on löytynyt hyvin. Suosituimpia – ja tehokas – on tallenteiden pyytäminen oppilailta. Yhdellä otolla vähänkään pitemmän kappaleen saaminen säällisesti ’purkkiin’ vaatii harjoittelua.
Kohtaamisia kasvokkain
Vaatimatonkin näköyhteys on parempi kuin ei yhteyttä. Kasvot ovat tärkeät, jo vauvalle.
30.3.2020 Helsingin Sanomissa oli Anna-Stina Nykäsen palstalla lainattu Niina Junttilaa, yksinäisyystutkijaa ja kasvatuspsykologian professoria.
”Kasvotuksin ollessa tunteet peilautuvat: Kun toinen hymyilee, alkaa itseäkin hymyilyttää. Myös toisen innostus tarttuu. Kasvottomassa tilanteessa, kun ilmeet häviävät, myös niihin liittyvät tunteet helposti häviävät. Ilmeet aktivoivat tunteet. Jo pelkkä tekohymykin lisää aivojen mielihyvähormonien määrää. Se taas tunnetusti pitää ajatuksetkin virkeinä ja eliniän pitkänä”, kirjoittaa Junttila Nykäselle.
Edellinen kasvokkain tapaamisen tärkeys ja rutiineita jatkava säännöllisen opettajakontaktin merkitys tulivat esille myös opettajien kommenteissa opettajien ”vertaistuen” viestiketjussa.
Opettajien kokemuksia etäharjoituksen alkuvaiheesta
– Videopuhelu ja yhteys oppilaaseen on tärkeä ja tosi kiva asia, ja huomaan että kaikki oppilaatkin ovat ilahtuneet siitä kaikesta säätämisestä huolimatta.
– (Palaute vanhemmalta opettajalle) Olipa ihana kerta 🙂 Monella tapaa opettavainen. Palasi usko, eteenpäin mennään.
– Oppilaat ovat olleet videoiden tekemisestä innoissaan, ja olen saanut myös muutamia mahtavia omia sävellyksiä videoituna!
– Olen kehottanut heitä myös itse katsomaan videonsa ja arvioimaan niitä. Tästähän jää oppilaille kiva portfolio videoita!
– Vinkki: soittovideoita voi jakaa myös eristyksissä oleville isovanhemmille!
Jaksaminen ja työergonomia
– Opettajalle tämä teettää ilman muuta ylimääräistä työtä. Energiaa menee ainakin näin etätyön alkuvaiheessa normaalia enemmän, kun pitää opetella uusien ohjelmien käyttöä, totutella uuteen opetustapaan jne. Mutta ihan tervettä itsensä haastamista se on, kyllä tästä varmasti jää myös käyttökelpoisia opetustapoja tulevaisuuden lähiopetukseenkin!
– Työmäärä on moninkertaistunut, mutta olen iloinen, että minulla on töitä.
– Olen kuvannut oppilaille videoita, joissa näytän Audacityn perusteita. Lisäksi lähettelen henkilökohtaisesti opetusvideoita läksykappaleista ja ohjeista. Final cut ja Logic pro on ollut kovassa käytössä, ja olen oppinut tässä paljon!
– Oma ergonomia on koetuksella – muistetaanpa tehdä taukojumppaa välissä!
– Yleensä opetan seisaalta, kehon kuormittavuus on ihan erilainen nyt.
– Täytyy myös pitää itsensä kunnossa, ettei täysin mökkihöperöidy.
Plussaa ja miinusta
– Olen voinut muutaman pikkuoppilaan kohdalla korjata pianotuolin korkeutta ja etäisyyttä pianosta kotona
– Pianon vireeseen en ole vielä tohtinut puuttua, vaikka aihetta olisi kyllä ollut. Ehkä seuraavalla tunnilla.
– Olen ollut iloisesti yllättynyt, että pienet oppilaat ovat jaksaneet keskittyä niinkin hyvin tuntiin, vaikka lähiopetuksessa suurin haaste on saattanut olla se, että saisin pikkuoppilaan pysymään pianotuolilla. 🙂 No, se ehkä menee uutuuden viehätyksen piikkiin.
– Oppilaan kanssa ei voi ikävä kyllä soittaa yhdessä, eikä voi soiton lomassa heittää mitään ohjeita, koska on viivettä ja ääni puuroutuu. Mutta malliksi voi näyttää ja tuleepahan sitten keskityttyä myös selkeiden suullisten ohjeiden antamiseen :).
– Etätöissä väliaikaohjelmaa tarjoaa joutsenet, isokoskelot, pikkulinnut, rusakot…
Puolison ja naapureiden osa on karu
– Onneksi ollaan ostettu vastamelukuulokkeet! Mieheni pitää niitä päässä, kun opetan. Kuuntelee mieluummin Beethovenin pianokonserttoja Applemusicista.
– Etäkuuntelijan rooli on rankka. Siksi mieheni menee mieluummin töihin (kaikki muut sieltä poissa).
– Musiikkia harrastavat lapset opettajan kotona: Minun opetustaukoni jaetaan tasapuolisesti lasten omille soittoharjoitteluille. Tappelevat niistä suorastaan 🤭; Onnea meidän naapureille 🤣 Musiikkia aamusta iltaan
Peruslinjan opintosihteerimme Anna Jaara, joka on myös toiminut teknisenä tukenamme, lähetti juuri oikeassa kohdassa opettajille kiitokset:
Heippahei! Hirveen hienosti vaikuttaa sujuneen tämä yllättävä pakollinen digiloikka! Hyvä opet!!! Olen aidosti iloinen ja ylpeä teidän asenteesta, ja etävälineisiin tarttumisesta. Apua on edelleen täällä tarjolla, jos jokin ei suju.
Soittotuntien ja harjoittelun jatkuminen tuo varmasti oppilaiden karanteeniarkeen kivaa sisältöä! t: Anna
Loppukevennykseksi kollegan viesti perheenjäsenen roolista:
– Jouduin kuuntelemaan/ sain sivusta kuunnella, jonkin aikaa, kun vaimoni kokeili etäopettamista. Hän käytti eri välineitä ja touhu vaikutti sivusta seurattuna sangen toimivalta. Sivusta kuunneltuna, passiivisena, oli hyviä monia hetkiä ja kuulin hyvää soittoa. Toisenlaisiakin tuokioita toki. Jossain kodossa perintöpieno oli tehtaan vireessä. Onhan asioita jotka pysyy ja paranee… Kipenen purin ikeneen. Eräässä kodossa oli riittävän lähellä mikkiä seitsemän undulaattia. Tokihan pidän linnuista, mutta… Jos osaisin undulaattia, olisin vaivatta pystynyt seuraamaan oven takaa alakerrasta yläkerran läppäristä kuuluvaa undulaattein diskurssia. Kuuntelutyöläisenä ja herkkäkorvaisena, omiin töihin ja toimintoihin keskittymiseen ei käyttöjärjestelmäni kapasiteetti riittänyt, peltorit jäi mökille eikä vastamelukuulokkeita ole. En valita osaani ja uskon, että tilanne tasoittuu. Halusin vain valottaa lajitovereille etäopetuksen ympäristövaikutuksia, kodeissa joissa on muita läsnä ja ehkä riittävästi tilaa asua, mutta ei ole tullut hommattua sitä itäsiipeä, johon voisi vetäytyä ja etäytyä.
Kirjoittaja: Pirjo Pesola