Urheiluvalmennuksesta julkaistiin alkukeväällä ahdistavia uutisia. Miten kummassa herkässä iässä olevien nuorten urheiluvalmentajiksi pääsee ihmisiä, joilla keinovalikoimassa vaikuttaisi olevan nöyryytystä? Millä elämänaloilla sitä tarvitaan? Johtamisopeissakin on jo etäännytty aika kauas ’management by perkele’ -tyylistä. Olisiko yksi selitys ongelmiin urheiluvalmentajien taustassa? Jos oma tausta on kilpaurheilussa, värikkäitä voimasanoja on ehkä kuultu omilta valmentajilta harjoittelun saatteeksi vuosien mittaan. Samaa perinnettä on sitten turvallista jatkaa.
Valmennustyylien kiistoissa on usein vähintään kaksi osapuolta, paljon ristiriitaista tietoa, ja yhtä totuutta asiasta tuskin löytää. Mieleen muistuu oman perheemme kokemukset jalkapallosta. Iso riita saatiin aikaan siitä, kenen ehdoilla lapset pelaavat futista: valmentajien vai vanhempien, tai toisaalta intohimoisten vanhempien vai ”harrastusliikuntaa” lapselle hakevien vanhempien ehdoilla. Vanhemmat jakautuivat silloinkin kahteen leiriin.
Suomen olympiakomitean valmennusasiantuntija Kirsi Hämäläisen mukaan (MTV Uutisaamu viikolla 7) mitaleja voi tulla monenlaisilla valmennusmetodeilla, mutta parhaisiin yksilösuorituksiin ei päästä autoritaarisilla metodeilla, vaan tarvitaan psykologista turvallisuutta.
”Tutkimusten mukaan jokaisen lapsen ja nuoren pitäisi saada kolme myönteistä palautetta yhtä kriittistä palautetta kohden. Hyvän itsetunnon varmistamiseksi tavoiteltu suhdeluku on viiden suhde yhteen. — Palautetta pitää antaa yrittämisestä ja harjoittelemisesta, ei vain lopputuloksesta, oppimisesta”, kirjoitti puolestaan Erja Sandberg, oppimisen tuesta väitellyt kasvatustieteen tohtori Opettaja-lehdessä otsikolla Palautteella on väliä, 14.2.20.
Miten soiton- ja laulunopettajat valmentavat?
Musiikkialalla tilanne on – uskallan toivoa – toinen. Opistoihin hakeutuvat opettajat hahmottavat työnsä lasten ja nuorten opettajana ja kasvattajana, eikä opettajan arvio oppilaan musiikillisista kyvyistä yksin määrittele opetusta ja sen menetelmiä. Ehkä vielä 15-20 vuotta sitten musiikkiopistossa saattoi olla opettaja, joka haukkui ’korvattoman’ oppilaan pystyyn, jos soitti nuotinkin väärin, mutta nykyään meno on ihan muuta. Oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen on lisääntynyt. Jopa siinä määrin, että jotkut opettajat jo peräänkuuluttavat nykyistä tiukempaa menoa. Pelätään, että ”laatu kärsii, taso laskee” oppilaiden valinnanvapauden lisääntyessä.
Kuka sitten lopulta päättää, mitä soittotunneilla tehdään?
Uusi musiikin taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma (2018) ja sen myötä Käpylän musiikkiopistoon laaditut tavoitetaulut tukevat ja ohjaavat opettajien ja oppilaiden työskentelyä. Tavoitetaulut ovat eri soitinryhmillä erilaiset – kuten soittimetkin, mutta joitakin kaikille yhteisiä asioita on kuitenkin sovittu opiston tasolla, esim. arvioinnissa ja esiintymisessä. Eepos-järjestelmän tauluista myös vanhemmat saavat halutessaan tietoa opetussuunnitelman mukaisten opintojen etenemisestä ja puuhistamme tunneilla toivottavasti vielä entistä paremmin.
Oppimisen minimi kirjattu tavoitetauluihin
Tavoitetaulut on Käpylän musiikkiopistossa laadittu siten, että niiden vaatimukset ovat kaikkien opiskelijoiden saavutettavissa. Mutta sitten tulee tärkeä huomio: enemmän voi ja saa tehdä! Ruokahalu kasvaa syödessä, soittamisen into harjoitellessa! Opettaja siis pitää mielessään tavoitetaulujen minimivaatimukset, mutta yhdessä oppilaan kanssa räätälöi kullekin sopivasti taitoja haastavan valikoiman kappaleita, jotka kehittävät soittimen hallintaa ja pitävät huolen ohjelmiston monipuolisuudesta. Kullakin taiteen perusopetukseen hyväksytyllä oppilaalla on oma, yhdessä opettajan kanssa laadittu opintosuunnitelmansa. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien ja tavoitteiden on syytä olla kaikkien harrastukseen osallistuvien osapuolten – oppilaan, vanhempien ja opettajan – yhteisesti hyväksymiä. Tavoitetauluihin on kirjattu tavoitteita myös esim. improvisoinnissa ja säveltämisessä sekä esiintymisessä.
Opettajat ottavat tavoitetauluja käyttöön vähitellen, oppilaidensa siirtyessä uuteen opetussuunnitelmaan. Tauluja ei ole kirjoitettu kiveen, joten ne muovautunevat vielä! Oman lapsen tai nuoren tavoitetauluja pääsee näkemään Eepos-järjestelmästä. Jos tunnus on hukkunut, kanslia () auttaa!
Kirjoittaja: Pirjo Pesola